Etusivu \ Kilpailuasiat \ Kotimaiset yhteistyöverkostot \ Harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaohjelma

Harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaohjelma

Valtioneuvosto antoi 28.4.2016 periaatepäätöksen kansalliseksi harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategiaksi vuosille 2016–2020. Periaatepäätöksessä todettiin strategian toteutumisen edellytykseksi, että talousrikostorjunnan johtoryhmä laatii erillisen harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan toimenpideohjelman. Sittemmin laaditussa toimenpideohjelmassa on 20 hanketta, jotka on jaoteltu strategian kärkihankkeiden mukaisesti.

Kärkihanke 1:n otsikko on ”Markkinoiden toimivuuden ja kilpailun turvaaminen yritysten ja kansalaisten oikein toimimisen mahdollisuuksia parantamalla, hallinnollista taakkaa keventämällä sekä tehostamalla korruption torjuntaa ja ennalta estämistä”. Tämän kärkihankkeen kohta 1.3 kuuluu seuraavasti: ”Harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan aiheuttama sääntelytaakka ja sen seuranta”. Sääntelytaakalla tarkoitetaan lakisääteisten velvoitteiden täyttämisestä aiheutuvia kustannuksia, joita ei tehtäisi ilman lakisääteistä velvoitetta; useimmiten tällöin keskitytään elinkeinoelämälle aiheutuvaan sääntelytaakkaan. Hallinnollinen taakka on tätä suppeampi käsite, koska se kattaa vain lakisääteisistä tiedonantovelvollisuuksista aiheutuvat kustannukset.

Sääntelytaakan seurannan funktiona on ensinnäkin se, että vältetään torjuntatoimet, jotka eivät maksa itseään takaisin. Esimerkiksi tulorekisterijärjestelmän on arvioitu säästävän yksityisen sektorin palkkahallinnon työaikaa noin 800–850 henkilötyövuotta, joka euromääräisesti tarkoittaisi noin 40–45 miljoonaa euroa vuodessa; toisaalta tulotietojärjestelmän hankintakustannuksista on arvioitu aiheutuvan pelkästään verohallinnolle menoja vajaat 50 miljoonaa euroa (HE 134/2017 vp). Toiseksi sääntelytaakan seurannan funktiona on puuttua kilpailuolosuhteiden epätasapuolisuuteen: sääntelytaakka kohdistuu näet yleensä suhteellisesti raskaammin pienyrityksiin kuin suuryrityksiin. Näin ollen sääntelytaakka horjuttaa kilpailuneutraliteettia yritysten välillä.

Kolmanneksi sääntelytaakan seurannalla tähdätään sääntelytaakkaa keventävien järjestelyjen kartoittamiseen, kuten työantajavelvoitteiden täyttämisen helpottamiseen ja yleisemminkin lainsäädännön noudattamisen helpottamiseen. Nykytilanteeseen verrattuna sääntelytaakkaa voitaisiin todennäköisesti keventää muun muassa kehittämällä viranomaisten välistä tietojenvaihtoa.

Vastuutahona hankkeella on ollut Kilpailu- ja kuluttajavirasto. Muut osallistujat ovat harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnasta vastaavat viranomaiset. Vuonna 2017 yhteistyötä tehtiin erityisesti työ- ja elinkeinoministeriön kanssa. Sääntelytaakan laskennassa on pyritty hyödyntämään ns. yksi yhdestä -periaatetta varten luotua laskuria. Myös KKV:n edustajat ovat olleet mukana periaatteen ja laskurin kehitystyössä. Yksi yhdestä -periaatteessa tähdätään kustannusneutraaliin lainsäädäntöön: uuden lain aiheuttaessa euron lisäkustannuksia on muusta lainsäädännöstä löydettävä euron verran kustannussäästöjä. Huomion kohteena vuonna 2017 oli erityisesti rakennusala, koska harmaan talouden torjuntatoimet on tähän mennessä suunnattu merkittävässä määrin juuri kyseiselle toimialalle.

Harmaan talouden torjunnassa ovat esille nousseet hyvin vahvasti tilausansat, joissa yritys saa tilauksia antamalla harhaanjohtavia tietoja tilauksen sisällöstä. Esimerkiksi tilauksen ensimmäisen erän markkinointi tapahtuu pelkkänä näytepakkauksena ilman jatkovelvoitteita tai arvontaan osallistuminen johtaa arvonnan kohteeseen liittymättömään palvelutilaukseen. KKV on korostanut tilausansoihin puuttumisen tärkeyttä, kun laajassa viranomaisyhteistyössä on kehitetty harmaan talouden tilannekuvaa. Muiden viranomaisten kanssa on aloitettu keskustelut keinoista, joilla tilausansoihin voitaisiin puuttua aiempaa tehokkaammin. Tarkoituksena on lisätä kuluttajien tietoisuutta ilmiöstä ja näin vähentää tilausansoja.